BIO
Eerik Ohtamaa (s. 2001) on yksi edistyneimmistä nuorista suomalaisista urkureista. Hän syntyi Kiimingissä, Oulussa, ja aloitti piano- ja urkuopinnot Oulun konservatoriossa. Vuodesta 2021 lähtien hän on opiskellut urkujensoittoa Sibelius-Akatemiassa Susanne Kujalan, Ville Urposen ja Markku Hietaharjun johdolla. Hän on myös opiskellut professori Martin Schmedingin johdolla Hochschule für Musik und Theater “Felix Mendelssohn Bartholdy” -musiikkiyliopistossa Leipzigissä. Lisäksi hän on osallistunut useille mestarikursseille Suomessa ja eri puolilla Eurooppaa opettajinaan David Briggs, Ken Cowan, Zusana Ferjencikova, Bernard Foccroulle, Matthias Havinga, Nathan Laube, Olivier Latry, Maija Lehtonen, Jean-Baptiste Monnot, Daniel Moult, Erwan Le Prado, Pieter van Dijk ja Ulrich Walther. Tällä hetkellä hän viimeistelee maisterinopintojaan urkujensoitossa ja antaa diplomikonserttinsa syksyllä 2026.
Ensimmäisen soolourkukonserttinsa Ohtamaa piti Kiimingissä vuonna 2016, 15-vuotiaana. Sen jälkeen hän on esiintynyt aktiivisesti sekä solistina että eri kokoonpanojen kanssa. Hän on ollut mukana useilla merkittävillä suomalaisilla musiikkifestivaaleilla, kuten Lahden Urkuviikoilla, Turun Urkujuhlilla, Mäntän Musiikkijuhlilla ja UML-festivaalilla Oulussa. Lisäksi hän esiintyi Helsingin Musiikkitalon uusien Rieger-urkujen avajaisviikolla, ja toimi siellä myöhemmin solistina Francis Poulencin urkukonsertossa. Vuonna 2026 hän toteuttaa mm. kaksi suurta konserttiprojektia: J.S. Bachin Die Kunst der Fuge sekä Max Regerin monumentaaliset kolme koraalifantasiaa, op. 52.
TULEVAT KONSERTIT
Max Reger (1873-1916)
Drei Choralphantasien, Op. 52
Max Regerin (1873-1916) koraalifantasiatrilogiaa kuullaan harvoin soitettavan yhtenä syklinä, vaikka opus on ideoiltaan poikkeuksellisen rikas ja muodostaa eheän kokonaisuuden.
Ensimmäinen fantasia “Alle Menschen müssen sterben” rakentuu kuolemaa symboloivan alaspäin suuntautuvan intervallin – niin sanotun todesmotivin – varaan. Ilman fuugaa jäävä ja muodoltaan paikoin katkonainen teos on trilogian kolmesta fantasiasta rakenteeltaan avoimin, ja maalaa synkän kuvan elämän rajallisuudesta. Reger kirjoittikin kirjeessään Karl Straubelle: “Jos tätä ‘rikosta’ kuunnellessa ilmenee kuolemantapauksia, lupaan maksaa hautajaiskulut.”
Keskimmäisen fantasian pohjana on koraali ”Wachet auf, ruft uns die Stimme”. Fantasian alun hiljaisuutta säveltäjä itse kuvasi hautausmaalla, jonka tunnelmaa häiritsee voimakas salamointi. Hiljaisuuden keskeltä nousee esiin koraalin melodia, joka voidaan kuulla kutsuvan enkelin äänenä. Vähitellen musiikki laajentuu massiiviseksi pauhinaksi, jolloin kuolleet nousevat haudoistaan. Jalkiossa toistuva rytminen aihe symboloi niiden liikettä. Ennen päättävää e-duurifuugaa — valittujen riemujuhlaa — musiikki pysähtyy hetkeksi mietiskelevään tunnelmaan. Kenties siinä pistäydytään viimeisen ehtoollisen sanomassa?
Kolmannen fantasian musiikki on riemukasta ja heijastaa ikuista ylistystä ja Jumalan kunniaa. Sen rakenne on selkeä: lyhyen esittelyn jälkeen variaatiot koraalista ”Hallelujah! Gott zu loben” sekä fuuga. Rakenne on jo itsessään selvä kontrasti etenkin ensimmäisen fantasian rikkonaisuuteen. Kokonaisuudessaan kaikki osat opuksen sisällä ovat aina edellistään ”täydellisempiä”, ikään kuin kulkien kohti lopullista kirkastumista.
